Herra nimeltä Bruce Springsteen on pysynyt vuosia allekirjoittaneelle rocktaivaan tutkimattomana, lähes tuntemattomana tähtenä, ja häpeähän tällaista on mennä julkisesti edes blogissa tunnustamaan. Eikä levykokoelmastani toistaiseksi tämän levyn lisäksi löydykään kuin Nebraska, joka on kyllä ihan mukava levy sekin. Mutta kun tämän levyn hankin sen ilmestymisvuonna, muuttui moni ennakkokäsitys Springsteenistä kyllä kertaheitolla - ja ehdottomasti parempaan suuntaan. En nyt aivan tarkkaan muista, olisinko televisiosta nähnyt otteen konsertista, jossa levyn materiaalia esitettiin.We Shall Overcome - The Seeger Sessions on siinä mielessä erityinen levy miehen laajassa tuotannossa, että se on ensimmäinen, joka sisältää vain ja ainoastaan cover - kappaleita. Jos nyt muistan oikein, Springsteen ja hänen soittajansa sekä koko tuotantotiimi pakkautuivat johonkin vanhaan kartanoon, jossa tätä levyä alettiin rustata kasaan. Levy kunnioittaa kappalevalikoimallaan monimuotoista amerikkalaista folkperinnettä, ja Seegerin hengessä polkua tallataan, totta kai. Koko albumi on tallennettu siten, että kautta linjan sitä kuunnellessa välittyy kuulijalle mukavan letkeä live-meininiki, joka kyllä sopii tämänkaltaiseen akustiseen materiaaliin erinomaisesti. Jos olen ymmärtänyt oikein, Springsteen tunnetaan aikamoisena perfektionistina kun levynteosta on kyse, mutta tässä levyssä on myös aimo annos hiomatonta särmää, ja kenties juuri tässä on se seikka, joka nostaa levyn lajissaan valioluokkaan. Meno on parhaimmillaan aika villiä ja jopa laulultaan karhean raastavaa (Jesse James, John Henry), mutta on sitä osaamista myös instrumenttipuolella, pieni taitava puhallinryhmä tuo mukaan tanakkuutta ja jopa tarvittaessa ripauksen dixielandia, eikä unohtaa sovi myöskään aina tämätyyppiseen musiikkiin lisäväriä antavia viuluja sekä banjoa...Mutta myös rauhallisemmalla osa-alueella löytyy upeita tulkintoja, kuten paras koskaan kuulemani versio amerikkalaisesta kansanlaulusta Shenandoah sekä IRA:n taistelulaulunakin joskus tunnettu, vihreän saaren sävyttämä Mrs. McGrath. Mainita pitää myös Erie Canal -kappale, joka jää varsin helposti soimaan päähän, kuten kyllä moni muukin albumin raidoista - ja sehän on vain hyvän levyn merkki! Jos levyä pitäisi hieman kritisoida, niin ehkä äänenlaadun puolella olisi hieman ollut skarpattavaa - mutta toisaalta silloin ilmeisesti juuri mainitsemani livetunnelma ja leppoisa ote olisivat kärsineet. Hieno levy on kyseessä joka tapauksessa kaikin puolin, ja saakin ehdottomasti suositukseni.
Omassa versiossani on mukana bonuksena DVD, jossa valotetaan rennolla otteella levyn tekemisen vaiheita ja haastatellaan mm. mestaria itseään. Viimeistään tästä mainiosta videotallenteesta käy ilmi, että porukalla on ollut hauskaa levyä tehdessään, ja se kaikki kyllä välittyy kuulijalle asti. Springsteen näyttää parissa otoksessa olevan pienessä maistissa, mutta sehän ei menoa haittaa vaan päinvastoin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti