Joulukuun levyksi valikoitui tällä kertaa jotenkin sopivasti Jethro Tullin joulualbumi, vaikka klassikoksi tästä ei sentään ole, joten tipautin tuon sanan otsikosta kylmästi pois. Joululevyt sinänsä ovat mielestäni musiikkiteollisuuden ärsyttävimpiä lieveilmiöitä. Itsellänikin niitä on hyllyssä pari pölykerroksen alla ja unohdettuna. Henkilökohtaisesti näen ne lähes pääsääntöisesti häikäilemättömänä rahastuksena, vaikka toki niitä poikkeuksiakin löytyy - esimerkiksi klassisen musiikin puolelta. Ja tietenkin on sellaisia artisteja, jotka pystyvät puhaltamaan eloa vaikka niihin tuhanteen kertaan kuultuihin joululauluihin. Näitä rivejä miettiessäni törmäsin muuten netissä jonkun ulkomaalaisen väsäämään listaan, jolle oli kerätty viisikymmentä kaikkien aikojen huonointa jouluteemaan liittyvää levyä. En tiedä, olivatko levyt päätyneet tälle mustalle listalle sisältönsä vai kansitaiteensa vuoksi (useissa tapauksissa ilmeisesti molempien), mutta kieltämättä listaa selatessani sitä alkoi vähän huolestuneena tuumia, että jo tässä rajussa otannassa olisi joululevyjä tarpeeksi koko ihmiskunnalle. Valitettavasti kyseessä on kuitenkin vasta jäävuoren huippu. Kenties kaltaiselleni musiikkimaailman innokkaalle, osa-aikaiselle löytöretkeilijällekään ei ole aivan välttämätöntä kuunnella esimerkiksi kaikkien alojen asiantuntijan, David Hasselhoffin kultakurkullaan tulkitsemaa jouluevankeliumia puhumattakaan sellaisista tekeleistä kuin Twisted Sisterin Twisted Christmas tai vaikkapa Liberacen jouluisesta musiikkituokiosta. Huikein levynkansi oli kuitenkin listan keskivaiheilta löytyvän, ilmeisesti ruotsalaisen Thore Skogmanin (?) Klappa på! -nimisellä kiekolla. Tämän kannen nähtyään voi vain todeta, että jos tätä albumia olisi painettu vaikkapa tuollaiset kymmenisen tuhatta kappaletta ja lähetetty hyvän tahdon eleenä tuomaan jouluiloa köyhimpiin Afrikan maihin, olisi kyseessä ollut kohtalaisen rankka kuittailu. Käyttäisin mielelläni rumempaakin sanaa, mutta kun en kaiken kansan nähden kehtaa...
Se, miten tämä vuodatus liittyy Jethro Tullin joululevyyn selviää nyt. Joku nimittäin ehdotti tätä albumia myös tuonne huonoimpien viidenkymmenen joukon jatkeeksi, ilmeisesti levystä suivaantunut oli pitkän linjan Tull-fani. En välttämättä olisi tätä aikoinaan itsekään hankkinut, mutta kun olen ottanut jossain vaiheessa tehtäväkseni yhtyeen 'virallisten' levyjen haalimisen kokoelmaani... Onhan se kieltämättä vähän erikoista, että Ian Anderson muistaakseni halusi tehdä 'epäkaupallisen' joululevyn, jota kuitenkin myytiin ilmestyessään täyteen hintaan. Mutta se on sanottava, että Jethro Tullin joululevy on mielestäni vaikeassa lajissaan ihan kelvollinen ja pelkästään tuotannollista näkökulmaa ajatellen jopa paikoin erinomainen. Hyvältähän tämä kyllä kuulostaa. Tottahan tätä voisi tarkastella myös vähän kyynisesti, ja tällöin huomaa, että Anderson on kierrättänyt aika härskisti vanhaa materiaalia, uusversiot löytyvät kappaleista Bourée, Weathercock, Fire At Midnight sekä Ring Out Solstice Bells, joka mainituista on sanomaltaan selkeästi lähimpänä joulunajan tunnelmaa. All Musicin tarkkakorvainen arvostelija huomasi, että parissa muussa kappaleessa on vahvoja kaikuja 1970-luvun tietyistä Tull-levyistä. Ylijäämämateriaaliako? Ehkäpä, mutta ihan laadukasta sellaista. Vääntääpä Anderson jopa omanlaisekseen Gabriel Faurén Pavanen. Albumi myös osoittaa jälleen kerran todeksi sen, kuinka aliarvostettu mies on Jethro Tullin huima kitaristi, Martin Barre, joka on kestänyt isäntänsä Andersonin ajoin vaikeaa luonnetta jo yli neljäkymmentä vuotta. Ehkäpä tästä heltyneenä Ian Anderson on mahduttanut levylle myös yhden Barren sävellyksen, ikään kuin joululahjana, kuten viisauden lähde All Music Guide totesi.
Kyseessä on siis melkoinen kappaleiden ja tyylikirjojen sekamelska, mutta ihme kyllä Ian Anderson ja Jethro Tull onnistuvat jotenkin pitämään kaikki langat käsissä, ja lopputulos on mielestäni yhtyeen uudemmasta tuotannosta vähintään mainitsemisen arvoinen. Suomalaisena kuuntelijana arvostan myös sitä, että tätä kuunnellessa ei tule missään vaiheessa sellaista oloa, että kuuntelisi puhki kuluneita joululauluja kornisti tulkittuna ja kulkusten helinällä sävytettynä. Ehkäpä Jethro Tullin joululevy toimiikin itselläni pikemminkin eräänlaisena leppoisana talvilevynä, jota voi mainiosti ja ilman myötähäpeää kuunnella vaikkapa tällaisena sunnuntaipäivänä. Levyn kannen pakkashuuruiset tunnelmat ovat tosin ikkunasta katsoen varsin kaukainen haave täällä Turussa - vaan eipä täällä myöskään näy yhdellä jalalla seisovaa huilunlurittelijaakaan lampaita paimentamassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti