Luova kesätauko

Minulla oli jalo tarkoitus ja vakaa aikomus kirjoitella tähän blogiin ahkerasti kesälomani aikana, mutta niinhän se näissä kirjoitushommissa usein tahtoo olla, että liikoja ei kannata etukäteen suunnitella. Musiikkia on kyllä tullut kuunneltua aika ahkerasti, joten ehkäpä niitä aiheitakin taas löytyy, jahka kesä tästä syksyä kohden etenee...Mitä ilmeisimmin helle on vaan tilapäisesti lamauttanut kirjoitusinnon, mutta uskonpa sen sieltä taas löytyvän.
Vaikken siis ole itse jaksanut juurikaan kirjoitella, on minulla lomallani ollut kylliksi aikaa lukea muita musiikkiaiheisia blogeja, ja kuten tavallista niistä löytyy aina esimerkiksi hyviä vinkkejä mitä ottaa seuraavaksi kuunteluun. Mutta muiden kirjoituksia lukiessani aloin pohtia laajemminkin musiikkiblogeja ja niiden merkitystä lukijoilleen. Kun itse keväällä aloitin tämän Purkitettua lämpöä -blogin, tarkoituksenani oli ainoastaan kirjoitella alkuun omaksi huvikseni aktiivisen harrastajan näkökulmasta musiikkiin liittyen niitä näitä, sen enempää suunnittelematta ja katsoa mitä hommasta mahdollisesti kehkeytyy. Eräs tuttu kysyi minulta tässä taannoin, miksi ja kenelle oikeastaan kirjoitan tätä? Kieltämättä hyvä ja aiheellinen kysymys, johon en kuitenkaan osaa vastata tyhjentävästi. Päättäessäni sitten tehdä blogistani hetken mielenhäiriössä julkisen, muuttui siinä samalla myös pikku hiljaa tapani kirjoittaa. Ymmärsin saatuani muutaman lukijan, että ihan mitä tahansa tänne ei todellakaan parane kirjoitella. Samalla kirjoittamisesta katosi hetkeksi myös mielekkyys ja tietty rentous; se mikä aluksi oli itselleni vain hauskaa ja kevyehköä ajanvietettä muuttuikin vähitellen totiseksi (palkattomaksi) työksi.

Internet on siitä kiehtova, että se tarjoaa käyttäjälleen mahdollisuuden hetkessä löytää tietoa lähes mistä tahansa aiheesta. Kuka nyt enää tietosanakirjoja tai musiikkiaiheisia hakuteoksia käyttää? (paitsi allekirjoittanut) Ongelmana onkin löytää tästä sanojen pohjattomasta valtamerestä se itselle olennainen tai käyttökelpoinen tieto. Blogit osana tätä ylenpalttista tietotulvaa ovat viime vuosina yleistyneet tavattomasti, ja aiheitahan nyt löytyy jokaiselta elämänalalta. Joku saattaa pitää julkista päiväkirjaa, joku kirjoittelee vaikkapa valokuvauksesta, jollain on poliittinen tai uskonnollinen missio - ja joku kirjoittaa vain kirjoittamisen ilosta. Lueskeltuani hieman laajemmin musiikkiblogeja, niin kotimaisia kuin ulkomaisia, huomasin, että useimmissa tuntuu olevan yksi yhteinen nimittävä tekijä: kirjoittajansa halu kertoa hyvästä musiikista. Ja tietenkin kirjoittajan näkökulmasta hyvästä musiikista - mitä se sitten kullekin onkaan. Osa näistä blogeista on tietenkin puhtaasti kaupallisia, esim. tietyn bändin markkinoinnin edistämiseksi tehtyjä, mutta suurin osa kuitenkin yksityisiä. Mielestäni tämä ei ole ollenkaan huono asia. Voi tietenkin kysyä, otan tässä esimerkin omasta blogistani, mitä järkeä on valita kuukauden levyksi vaikkapa joku The Byrdsin kivikautinen Mr. Tambourine Man vuodelta 1965, kun voi kyynisesti ajatella, että ne, jotka tämänkaltaista vanhempaa musiikkia harrastavat tietävät kyseisen levyn takuuvarmasti - ja nuorempia kuuntelijoita ei luultavasti kiinnosta pätkääkään. Ja Byrdsistä ja kyseisestä levystä löytyy pelkästään netin syövereistä muutaman tuhatta pätevämpääkin arviota.

Kenties minullakin on tässä meneillään jonkinlainen hyvin hatara missio. En tiedä. Mutta jotenkin optimistisesti ja kirkasotsaisesti haluaisin silti ajatella, että satunnainen blogisivulleni eksyvä lukija löytäisi kirjoittamani kautta vaikkapa uuden yhtyeen tai levyn, jota tekee mieli kuunnella. Tai mahdollisesti kirjan jota lukea. Itse olen ainakin löytänyt muiden blogeista rutkasti uusia vinkkejä ja mielenkiintoisia ajatuksia musiikkiharrastustani ajatellen. Ja sehän kai ymmärtääkseni lopulta lienee koko blogihomman perimmäinen tarkoitus. Ajatusten vaihtaminen, vapaa keskustelu - ja ylipäätään tiedon välittäminen. Olipa tässä tiedossa kyseessä sitten kirjoittajasta riippuen mummon kakkuresepti, patalapun virkkaaminen, Edmund Husserlin fenomenologian idean käsittämättömyys, maailmanloppu, Timo Soini, lastenhoito tai tämänkesäinen Ruisrock...