Tällainen englanninkielinen tanakka nide sattui kirjoittajan silmiin kirjakaupassa noin vuosi sitten, ja vaikka ennestään omistinkin jo aiheeseen liittyen suomenkielisen, monen soittajan takuulla tunteman Suuren kitarakirjan, tuli tämä isokokoinen teos hankittua heräteostoksena, koskapa hinta oli äärimmäisen houkutteleva, taisipa olla alennuksessa ainoastaan kymmenen euroa. 'Kun kerran halvalla saa...' vai miten se 'Vileenin' Sulo nyt aikoinaan valistikaan? Suomalainen kirjakauppa pyytää tästä tämän kirjoitushetkellä pari euroa enemmän, joka ei ole varsin paha hinta vielä sekään. Tehtäköön se tässä silti selväksi, että jos kitaransoiton aloittamista harkitsee ja joku teos olisi aiheesta hankittava, on tuo aiemminkin tässä blogissa mainittu Ralph Denyerin Suuri kitarakirja mielestäni etenkin teoriapuolella kattavampi ja syvällisempi opas kitaransoiton kiehtovaan maailmaan, ja taitaapa sitä löytyä yhä edelleen aika hyvin kirjastoistakin. Mutta saapa ne kaksitoista euroa kaiketi huonomminkin käytettyä.
Tämän käsikirjan kolmeensataanviitenkymmeneen sivuun onkin sitten ahdettu aivan hirvittävän paljon asiaa, jopa niin ronskisti että tämänkaltaista raskaan luokan kirjaa väistämättä vaivaa tietty hajanaisuus ja moni asia käsitellään vain pintapuolisesti. Tämän huomaa jo ensimmäisiltä sivuilta alkaen, niissä käydään vähän liiankin pikaisesti läpi kitaransoiton kannalta erilaisia tyylilajeja bluesista jazziin, rockista metalliin ja omistetaanpa siinä samalla pienet osuudet latinolle, klassiselle ja jopa reggaelle ja afrikkalaiselle musiikillekin. Tämän jälkeen tutustutaan pikaisella katsauksella akustiseen ja sähkökitaraan, ja sitten alkaakin tiivistetty teoriaosuus, jossa havainnollistetaan sivu tai aukeama kerrallaan liki kaikki tarpeellinen: kitaran virittäminen, perussoinnut, säestyksen periaatteet, intervallit, tabulatuurit, skaalat, arpeggiot, moodit ja monet muutkin tärkeät käsitteet. Varsinaisen soittoteknisen osuuden jälkeen seuraa sitten edelleen tiivistetyssä muodossa asiaa mm. efekteistä, vahvistimista, äänittämisen saloista ja jopa bändin perustamisesta. Kuvien lukumäärässäkään ei ole muuten säästelty, epäilenpä että vähän nuorempien lukijoiden mielenkiinto kirjaa kohtaan on ollut tässä tekijöillä mielessä. Lopuksi esitellään tietenkin kuvien kera niitä suuria ja tunnettuja kitaravelhoja, aakkosjärjestyksessä Chet Atkinsista Eddie Van Haleniin, ainahan lukijan mielestä joku jää väkisin puuttumaan tai muuten olisi listasta huomauttamista. Tietenkin mukaan on ängetty vielä lyhyet esittelyt tunnetuista kitaramalleista, sekä aivan viimeiseksi hyvä sointupaketti.
The Definitive Guitar Handbook on ilman muuta ihan kelvollinen perusteos alallaan, etenkin jos sen englanninkielisyys ei lukijaa haittaa. Olen aika varma, että itseäni paremmat ja soitossaan pidemmälle edistyneet kotimaiset kitaristit (eli käytännössä lähestulkoon jokikinen) löytävät halutessaan suurennuslasin avulla naristavaa monin paikoin tämän kirjan sivuilta, mutta kyllä se ainakin itselleni asiansa ajaa monenlaista tietoa täyteen ahdettuna yleispätevänä oppaana. Tosin on tunnustettava, että näihin omistamiini muutamiin soitto-oppaisiin pitäisi kyllä paneutua intensiivisemmin, eikä pelkästään tämän avulla vasta-alkaja kovin pitkälle välttämättä pötki, mutta ihan hyvä lisä markkinoilla olevien kitarakirjojen joukossa tämä totisesti on, etenkin alhainen hinta huomioiden.
Kommentoitakoon vielä, että tätä samaista kirjaa löytyy näköjään nyttemmin myös suomennettuna, mutta niinpä on hintakin korkeampi. Suomennetun laitoksen nimi on ytimekkäästi 'Kitara'.
VastaaPoista