Aaron Thibeaux 'T-Bone' Walker (1910-1975) oli amerikkalainen blueslaulaja ja kitaristi, jota yleisesti pidetään yhtenä sähkökitarabluesin edelläkävijöistä. Walker oli lähtöisin Teksasin Lindenistä, ja hänen varhaisia esikuviaan olivat mm. Blind Lemon Jefferson sekä sittemmin kuuluisa Charlie Christian. Miehen debyyttilevytys ilmestyi jo niinkin aikaisin kuin vuonna 1929, mutta varsinaiseen maineeseen tämä nousi 1940-luvulla. T-Bone Walkerin vaikutus useisiin myöhempiin soittajiin on ollut ilmeinen, mutta toisaalta hänen jump- tai West Coast- bluestyylinsä oli etenkin varhaisessa vaiheessa monesti taustayhtyeineen hitusen viihteellistä ja vähän 'sliipattua', joten ehkäpä osin siksi tämän herran tuotanto on jäänyt vähän unhoksiin monille, vaikka muistettakoon, että T-Bone toimi innoittajana mm. B.B. Kingille kappaleellaan Stormy Monday, ja sai kuulemma Kingin tarttumaan sähkökitaraan. Chuck Berry on myös tunnustanut saaneensa aineksia soittoonsa Walkerilta, jopa siinä määrin että kaltaiseni diletantti sen huomaa, etenkin Berryn soolosoitannassa on paikoin selkeitä viittauksia Walkerin soittotyyliin, vaikkei T-Bone nyt varsinaisesti ränttätänttämiehiä ollutkaan. Ja tiedetäänpä Hendrixinkin Walkeria arvostaneen...
1960-luvulla Walkerin ura alkoi vähitellen hiipua, olkoonkin että miehen esiintymiset mm. American Folk Blues Festival -kiertueella vuosikymmenen alussa saivat osakseen runsaasti kiitosta. Ehkäpä Walkerin kohtaloksi koitui osittain se, että hänen oli vaikea päästä irti varhaisesta tyylistään, eikä aika oikein suosinut Walkerin kaltaisia bluesveteraaneja. Rokkareille hän oli kenties liian kesy ja 'jazzahtava', kaukana esimerkiksi Muddy Watersin tai Howlin' Wolfin energisyydestä, toisaalta taas akustisemman bluesin ystäville hänen soittonsa saattoi olla niin ikään vähän vierasta. Mutta myös ikä ja terveys alkoivat tulla vastaan Walkerin uralla, eikä hänen 1970-luvun tuotantonsa olekaan enää entisen veroista, olkoonkin että vuonna 1970 julkaistu Good Feelin' saikin Grammy-palkinnon.
Vuonna 1969 ilmestynyt albumi Funky Town voisi ehkä hilpeän kansikuvansa puolesta sopia väljästi kategoriaan 'kokeelliset blueslevyt' jollaisia 1960-luvun lopulla jonkin verran tehtailtiin. Walker hoitaa lauluosuutensa pääosin hyvin, mutta kitarointi ei enää ole niin menevää ja tarkkaa kuin aiemmin - se täytyy tosin sanoa, että ei tämä lajissaan kuitenkaan hassumpi albumi ole. Mitään kovin funkya ei levyllä nimestään huolimatta kuitenkaan kuulla, olkoonkin että toinen kappale Party Girl yrittää esittää Walkerin innostuneena 'uudemmista rytmeistä', samoin kun alkuperäiset levynkansitekstit. Harmittavaa kyllä, soulin ja funkin mainingeilla keinuva kappale säksättävine kitarakomppeineen ja puhaltimineen ei kykene saamaan iäkkääseen Walkeriin oikein meininkiä, mutta perinteisemmät blueskappaleet levyllä tämä selvittää kuitenkin ihan mallikkaasti, vaikkakin hienoinen väsymys koko albumia leimaa. Funky Town toimii kyllä hyvin pienenä musiikillisena välipalana pahimpaan bluesnälkään, eikä levy varsinaisesti kuulijaansa missään vaiheessa stressaa, muttei toisaalta oikein kunnolla sytytäkään. T-Bonen laajasta tuotannosta kiinnostuneille löytyy takuulla huomattavasti parempiakin levyjä - etenkin kokoelmia, kuten vaikkapa pilkkahinnalla myytävä Proper-merkin sata kappaletta sisältävä neljän levyn muhkea loota The Original Source, jota kuunneltuaan ei ole vaikea uskoa, miksi mies ansaitsee hyvin paikkansa niin rokin kuin bluesinkin Hall Of Famessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti