Edellinen, tyylilleni uskollinen 'lyhyestä virsi kaunis' -tyyppinen levyarvio inspiroi minua penkomaan levyhyllyäni kohdalta 'unohdetut', ja sieltä valikoitui vapaapäivän kunniaksi kuunteluun tämä englantilaista folkrock-tyyliä kenties perinteisimmillään edustava Albion Country Band, yhtye joka tunnetaan myös nimillä Albion Band sekä Albion Dance Band. Yhtyeen perustajajäsen oli basisti ja laulaja Ashley Hutchings, jonka nimi ei välttämättä sano monelle yhtikäs mitään, mutta Hutchings oli yllättävän merkittävä hahmo tämän sähköistetyn kansanmusiikin kukoistusvuosina saarivaltiossa, ollen mukana sellaisten yhtyeiden kuin Fairport Conventionin ja Steeleye Spanin luomisessa. Edellisestä mies lähti kävelemään, koska riitautui Fairportin upeaäänisen laulajattaren, Sandy Dennyn kanssa yhtyeen musiikillisesta linjasta. Steeleye Spanissa Hutchings viihtyi pari vuotta, mutta hylkäsi tämänkin yhtyeen, koskapa katsoi saaneensa tarpeeksi musiikin 'irlantilaistumisesta'.
Hutchings näyttäisi olevan pitkästä ja ansiokkaasta urastaan huolimatta aika hankala luonne, sillä vuonna 1973 hän levytti uuden Albion Country Band kokoonpanonsa kanssa Battle Of The Field -albumin, mutta yhtyeen jäsenet riitautuivat ja porukka lähti omille teilleen ennen kuin lätty saatiin julkaistuksi, joten se unohtui levy-yhtiön holveihin kolmeksi vuodeksi. Tämän ensimmäisen Albion-yhtyeen hajoaminen oli kuulemma Hutchingsille aika traumaattinen ja musiikin teko ei maistunut kuukausiin. Vuonna 1976 mies oli joka tapauksessa taas kasannut uuden Albion-variaation, tällä kertaa se saavutti jopa pientä myyntimenestystä EMI:n Harvest-levymerkillä, ja hyllytetty varhaisempi albumi päätettiin julkaista tämän pienehkön kaupallisen menestyksen innoittamana. Kolmen vuoden viive ei tässä merkinnyt mitään, yhtyeen musiikki on siinä mielessä reippaasti perinteisemmän kansanmusiikin sävyttämää ja samalla ajatonta, että sen olisi voinut julkaista yhtä hyvin vaikka seuraavalla vuosikymmenellä. CD:lle julkaisemistaan levy sai odottaa aina vuoteen 1997 saakka, jollloin BGO eli Beat Goes On -levymerkki sai julkaistuksi tämän lajissaan ihan kelvollisen levyn.
Battle Of The Field -levy on siis sisällöltään enimmäkseen hyvin perinnetietoista, joskus jopa liiankin kanssa. Mutta kyllä tätä lajia silloin tällöin voi mainiosti ainakin pienenä välipalana kuunnella, etenkin jos haluaa ymmärtää 1960-70 luvuilla koettua englantilaisen folkmusiikin uutta tulemista sähköistettynä. Tosin on sanottava, että tällä nimenomaisella albumilla tuon folkrock-käsitteen painotus on selvästi folkissa, mitään hirvittävän radikaalia ei Albion Country Band tällä levyllä esitä, mutta lajissaan ihan leppoisaa ja rentoa menoa. Välillä instrumentaalivetoista, mutta parissa kohdin tarjoillaan myös näppärää stemmalaulua. Äänitys on varsin kelvollinen ja selkeä laadultaan, etenkin kun ottaa huomioon, ettei levyn tekemiseen luultavasti hirveitä summia ole käytetty. En kuitenkaan nostaisi tätä musiikillisesti esimerkiksi edellä mainitun Fairport Conventionin tasolle. Tarkkakorvainen saattaa eräässä kappaleessa kuulla muuten pätkän Pjotr Tshaikovskin 1812 alkusoitosta, mikä on joko osoitus yhtyeen jäsenten huumorintajusta, tai sitten ei. Ensimmäisellä kerralla minulle tuli tämän kuunneltuani mieleen erään brittiläisen komediasarjan, hulvattoman The Fast Show'n pätkä, jossa englantilaiset ukonroikaleet tanssivat hullua kansantanssiaan halitulijallaa-meiningillä. Mutta levyn pikainen tuomitseminen pelkäksi kansantanhuamiseksi olisi silti lyhytnäköistä. Eihän tämän musiikin kanssa olla 'varrella valtavirran', mutta tarvitseeko sitä aina ollakaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti