Mitä saadaan kun yhdistetään maailmanlaajuinen rock-ilmiö nimeltä The Rolling Stones, legendaarinen elokuvaohjaaja Martin Scorsese sekä esiintymispaikkana niin ikään kuuluisa New Yorkin Beacon Theatre? Maailmanluokan konserttitaltiointi? Kyllähän tästä livetaltioinnista näinkin voidaan todeta, mutta varauksella tosin. Shine A Light on kyllä nimittäin hyvä, muttei kuitenkaan millään lailla ikimuistoinen tai erinomainen dokumentti Rollareista.
Jos aloitetaan hyvistä puolista: kiitos pedantin ja neuroottiselta vaikuttavan Scorsesen ammattitaidon ja käytettyjen filmikameroiden, konserttielokuvan kuva ja ääni ovat jo "vanhanaikaisessa" DVD-versiossa erinomaisella tasolla, ja kuulemani mukaan BluRay -versio parantaa asiaa vielä entisestään. Teräväpiirtona ukkojen naamalta näkyy kyllä että kivet ovat vierineet vuosikymmeniä. Scorsesehan ei ole elokuvanteossa musiikkiteemaa ajatellen ensimmäistä kertaa, vaan mies tunnetaan mm. mainetta saavuttaneesta The Last Waltz -leffasta sekä bluesia käsittelevästä sarjakokonaisuudesta, jota kuitenkin vaivasi hajanaisuus. Tällä levyllä on pari hyvää kappaletta, yksi pirun hyvä vierailevan artistin revitys sekä muutama hymyn huulille saava hetki. Mutta siinäpä ne muistettavat seikat sitten ovatkin. Parin tunnin konserttiin on ympätty täytteeksi mm. vanhoja haastattelunpätkiä, joilla saattaa olla kuriositeettiarvonsa vannoutuneimmille Stones-faneille, mutta ilmankin pärjäisi varsin hyvin. Lisäksi konsertin kappalelistaa olisi voinut muuttaa parempaan suuntaan, nyt mukaan on päässyt muutama aika yhdentekevä esitys. As Tears Go By on periaatteessa yksi niistä, mutta Jaggerin laulun suorastaan myrkkyä tihkuva ironinen tulkinta ansaitsee kyllä maininnan ja jaksaa hymyilyttää parin katselukerran verran.
Kantrikappaleessa Faraway Eyes nähdään kieltämättä äärimmäisen hupaisa hetki, kun Keith Richards sössii taustalaulun jokseenkin täydellisesti ja hekottaa vieläpä tyylilleen uskollisesti päälle - ja sen seurauksena Mick Jagger luo bändikaverinsa suuntaan sellaisen mulkaisun, että heikommissa liemissä keitetty äijä kuin Keef olisi saattanut potkaista tyhjää. Mutta levyn parasta antia on silti yllättäen vierailevan tähden, blueskitaran viimeisiin vanhoihin suuruuksiin lukeutuvan Buddy Guyn mukanaolo Muddy Watersin klassikkokappaleessa Champagne & Reefer. Vanha Chicagon bluesmestari näyttää niin laulullaan kuin täpläkuvioisen kitaran soitollaankin engelsmanneille, kuinka juurihoitoa annetaan oikealla asenteella, ja Rolling Stonesin onkin tällä kertaa tyytyminen sivuosaan. Kappaleen päätteeksi Keith ojentaa Guylle oman kitaransa kunnioituksen merkkinä, olipa juttu suunniteltu tai ei, on siinä jotain hienoa.
Kuten todettua, Shine A Light ei ole huono konserttitaltiointi. Mutta Rolling Stonesin uudemmasta livemateriaalista huomattavasti parempi on esimerkiksi Biggest Bang, joka sisältää paitsi useamman konsertin ollen myös kappalevalikoimaltaan laajempi - eikä boksi maksakaan maltaita. Lisäksi se on niin kuvan- kuin äänenlaadultaan hyvää tasoa, ja on muistaakseni saatavilla myös BluRay-versiona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti