torstai 31. maaliskuuta 2011

Minne katosivat katukuvasta levykaupat?


"Eivät ne mihinkään kadonneet ole, ne vain siirtyivät nettiin", voisi kenties kuulua valistunut vastaus tähän otsikon kysymykseen. Mutta tässä hiljan, kun vapaapäivänä lähdin metsästämään kotikaupungistani Turusta erästä CD-kiekkoa, oli hämmästykseni varsin suuri, kun huomasin kaupungin ainoan suuren levykaupan lopettaneen. No, siitä sitten hämmennyksen vallassa marssin Hansakortteliin ja Stockmannille ja vielä suurempi järkytys odotti minua, kun näin levyosaston paikalla tyhjiä hyllyjä ja epämääräistä roinaa. Pienen tovin jälkeen minulle sentään selvisi, että Stockmannilla tehtiin vain uusia järjestelyjä, ja musiikkinurkka vaihtoi paikkaa.

Viime vuonna televisiouutisissa tai olisiko ollut jossain ajankohtaisohjelmassa haastateltiin sliipatun oloista markkinointijohtajaa jostain ns. viihdepalveluita tuottavasta kotimaisesta nettifirmsta. Itsevarman oloisesti tämä totesi toimittajalle, että tämä Compact Discinä tunnettu formaatti on tullut tiensä päähän. CD:n kuolemastahan on nyt jaksettu vaahdota jo kymmenkunta vuotta, mutta silti formaatti on yhä ääniteteollisuuden standardi, tosin alan itsekin uskoa, että se vetelee viimeisiään. Kaltaisilleni levyfriikeille CD pysynee kuitenkin vielä pitkään "ykkösvaihtoehtona" jo markkinoilta löytyvien käytetyn musiikin ansiosta, onhan jopa vinyyliharrastuskin taas näyttänyt vahvoja elpymisen merkkejä. Yhtenä syynä tähän on kuulemma se, että perikuntien haltuun on joutumassa lähivuosien aikana, suurten ikäluokkien ikääntyessä, huomattavan suuria ja arvokkaita yksityiskokoelmia.

Minulla ei ole sinänsä mitään netistä ladattavaa musiikkia vastaan, varsinkaan jos se tehdään laillisesti. Mutta arveluttavaksi harrastajan ja kuluttajan kannalta touhun tekee se, että kuinka käyttökelpoisia ladattavat tiedostot tai niitä toistavat laitteet (mp3-soittimet, kannettavat jne.) ovat vaikkapa jo kymmenen vuoden päästä? Ostin itse ensimmäisen CD-levyni kaksikymmentäkaksi vuotta sitten, ja hyvin toimii yhä, vaikka matkan varrella on soitinkin vaihtunut jokusen kerran. Ladattavassa mp3-tiedostossa on myös jotain kovin persoonatonta ja kliinistä - miten sellaisen esimerkiksi antaa lahjaksi vaikka ystävälle tai 80-vuotta täyttävälle isoäidille? Onko sellainen ylipäätään mahdollista? "Hei mummu, täs olis nyt tämmönen latauskoodi Olavi Virran kootuille hiteille, pistää siitä vain imuroiden ja siirtäen Ipodiin."

Mutta levykaupat ovat siis ilmeisesti lopullisesti katoamassa kaupungista, ja tälle kehitykselle ei valitettavasti voi mitään. Haikeana muistelen niitä aikoja, jolloin kymmenenvuotiaana, maalta juuri muuttaneena pääsin ensimmäistä kertaa plaraamaan Turun legendaarisen Levymyynnin vinyylivalikoimaa. Junnu Vainion sanoin voisi tähän kliseisesti todeta, että "aika entinen ei koskaan enää palaa", mutta onneksi musiikki on vielä sentään jäljellä ja samaa meille kaikille, olipa formaattina sitten savikiekko, vinyyli, kasetti, CD - tai mikä tahansa internetin ihmemaasta hankittu tiedosto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti