sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Levyarvio: Juice Leskinen & Coitus Int. (1973)



"On levyt puhki soineet ja seuraa asiaa/kun jukeboksin raunioista nousee Jimi Hendrix ja kysyy pistorasiaa"


Saatan kirjoittaa ehkä suuria sanoja kun totean, että Suomirockia ja sen evoluutiota yleisesti ajatellen Juice Leskiselle oli 1970-luvun alkua ajatellen olemassa tietty sosiaalinen tilaus. Rautalangalla solmituista lapsenkengistään beatlesbootsien kautta hippisandaaleihin kasvanut kotimainen rokki oli kyllä alkanut vähitellen saada uusia, eri suuntiin rönsyileviä ja kokeilevia ilmenemismuotoja, mutta kaipasi täysin uudenlaista sanansaattajaa, alkuperäistä lähestymistapaa ja sellaista lauluntekijää, joka kykenisi ymmärtämään täydellisesti rakennemuutoksen kourissa elävien kansalaidensa sielunmaisemaa, ja voisi rikkaalla äidinkielellämme tehdä kuulijakuntaa koskettavaa musiikkia. Hectorit, Kirkat, Willbergit ja Kälviän tiellä keikkaileva Dannyn lentävä sirkus käärmenäyttelyineen kyllä haistelivat ajan musiikki-ilmiöitä ja käännöstekstejä laulettiin ahkerasti, mutta monista teksteistä puuttui silti konkreettinen kosketuspinta suomalaisuuteen ja siten tietty tuoreus. Juha Vainio oli jo tuolloin maamme parhaita ja tuotteliaimpia sanoittajia, mutta nuorempaa polvea tämäkään ei musiikillaan tavoittanut. Rauli 'Badding' Somerjokeakaan fiiloineen ja höylineen ei toki sovi tässä yhteydessä unohtaa, mutta on samalla muistettava että hän ei tehnyt tekstejään itse. Jälkiviisaana onkin helppo kenties korostaa Leskisen merkitystä hieman liikaa, mutta kyllä mies jätti kotimaiseen musiikkiin sellaiset jäljet, että seuraajilla ei ole eksymisen vaaraa ollut.

Juice Leskinen & Coitus Int. on yhä, liki neljäkymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeen mielenkiintoinen albumi, joskin myös vähän epätasainen ja monin paikoin kotikutoisuus kuuluu läpi, ehkä tätä voisi nykytiedolla luonnehtia sanoilla 'ei taidolla vaan innolla', mutta jo albumin rempseästi rymistelevä avausraita Heinolassa jyrää nokkeline sanoituksineen antaa vahvaa osviittaa siitä, että Suomirock sanan varsinaisessa merkityksessä oli tullut tänne Euroopan reunalla värjöttävään periferiaan jäädäkseen. Muuan Arkadianmäen puuhamaassa kansamme hyvinvoinnista toista kauttaan huolehtiva Känkkäränkkä ei totisesti kuulu allekirjoittaneen suosikkeihin, mutta tässä yhteydessä on pakko tunnustaa, että parivaljakko Mikko Alatalo- Harri Rinne toi alun perin Los Coitus Interruptos -nimiseen yhtyeeseen roimasti musiikillista osaamista ja syvyyttä, niin laulu- kun soittopuolellakin. Leskisen kynä oli terävä alusta alkaen, neljäntenä kuultava Jeesus pelastaa -kappale esimerkiksi ei taatusti soinut 'Sunnuntain toivotuissa' ja täten todennäköisesti säästyi jokunen mummo saamasta slaagia.

Se mikä tästä albumista tekee osaltaan huomionarvoisen on sen sisältämä huumori. Se ei ole vain teennäistä sanoilla leikkimistä, siitä puuttuu esimerkiksi M.A. Nummisen sinänsä värikylläistä tuotantoa leimaava abstrakti ja viileän älyllinen, joskus ironisuudessaan äärimmäinen lähestymistapa. Mutta niinpä sille on myös vierasta vaikkapa sellaisen myöhemmän lyhytaikaisen joskin jostain syystä maassamme käsittämättömään suosioon nousseen onttoon parodiaan nojautuneen Hullujussi -yhtyeen totaalinen typeryys. Tokihan sananiekka Juice osasi viljellä tietynlaista nonsensea jo varhain, singlekokoelmalta vuosilta 1974-76 löytyy kolme samaan simppeliin rokkiaihioon tehtyä tätä tyyliä hyvin lähellä olevaa biisiä; Napoleonin Mopo, Einarin polkupyörä sekä Tarzanin kalsarit jotka jo nimillään viestittävät, ettei nyt olla ihan vakavissaan liikkeellä, mutta huumori ei silti ollut Juicelle pääasia vaan nähdäkseni vain tehokeino, yksi luonteva ilmaisun väline. Ja on huomattava, että lauluntekijänä Leskinen kehittyi tulevina vuosina melkoisesti. Jo tämän kiekon seuraaja, vielä Coitus Int -kokoonpanolla levytetty Per'vers runoilija on todellinen täysosuma, sisältäen mm. kotimaiseksi klassikoksi muodostuneen Juicen 'kotiseutulaulun' Juankoski Here I Come. Tähän lopuksi voisinkin kysyä lukijoiltani tähän nimenomaiseen kappaleeseen liittyen pienen triviakysymyksen, eli mikä onkaan kyseisessä kappaleessa esiintyvä tam-tam ja mihin sillä viitataan?

2 kommenttia:

  1. Edellisestä pubivisasta on jo aikaa, mutta aina sitä tärkeää triviatietoa sen verran on muistissa.

    Kiljuhan siinä muistaakseni käy.

    VastaaPoista
  2. Näinhän se oli! Ja nimen 'Tam-tam' antoi tanskalainen elokuva, jossa paheen teille joutuneet nuoret kutsuivat arvokasta kiljupänikkää sisältöineen tällä ilmaisulla...

    VastaaPoista