
Se sentään tiedetään, että Jefferson oli aikansa suosituimpia blueslaulajia ja tienasikin levyillään muihin aikansa mustiin esiintyjiin nähden mukavasti. Erään lähteen mukaan tällä olisi ollut jossain vaiheessa tilillään 1500 dollaria, varsin huomattava summa noihin aikoihin. Samoihin aikoihin maineeseen noussut laulajatar Victoria Spivey on jossain haastattelussa vuosia myöhemmin sanonut, että vankkarakenteinen Jefferson olisi jossain vaiheessa saanut elantonsa painijana. Samoin Spivey tiesi kertoa, että Jefferson oli aina pukeutumisessaan huoliteltu, jopa keikarimaisuuteen saakka. Kitaransoittajana Jefferson viljeli taitavia juoksutuksia, ja onpa sanottu hänen näppärässä, joskaan ei ehkä häikäisevässä tyylissään olevan vaikutteita espanjalaisesta koulukunnasta, hänen tiedetään tai arvellaan kuulleen paljon meksikolaisia soittajia Teksasin etelärajan tuntumassa.
Palatkaamme näiden hatarien tietojen jälkeen miehestä otettuun valokuvaan, joka on tiettävästi ainoa hänestä koskaan otettu. Kirjailija Francis Davis heittää ilmaan teoksessaan The History Of The Blues varsin mielenkiintoisen ajatuksen: onko kuvassa oleva henkilö edes Blind Lemon Jefferson? Ajatus ei sinänsä ehkä ole kovin relevantti, mutta hauskahan sillä on vähän spekuloida. Itseäni, kuten Davisiakin häiritsee kuvassa esimerkiksi se kömpelö tapa, jolla taitavaksi tiedetty blueskitaristi retkottaa halpaa, liian pitkästä narusta roikkuvaa soitintaan. Kuvan mies vaikuttaa jotenkin vaivautuneelta puvussaan ja lisäksi ihmetyttää, miksi syntymästään asti sokealla miehellä on silmälasit? Joku levy-yhtiöstä on ilmeisesti kirjoittanut varhaisen promokuvan alalaitaan "Cordially Yours, Blind Lemon Jefferson", jolla aivan kuin halutaan varmistaa, että tässä on todella kuvassa Jefferson, eikä kukaan muu. Jos kuvaa verrataan vaikkapa kuuluisaan valokuvaan sliipatusta Robert Johnsonista kitara kädessään, toiseen niistä kahdesta, joiden olemassaolo tiedetään, on varsin helppo kyllä epäillä kuvan aitoutta.
Varhaisessa bluesissa taru kietotuu totuuteen usein hämmentävällä tavalla. Eräs toinen Teksasin tunnettu bluesmies, suuri tarinaniskijä niin lauluissaan kuin muutenkin, Sam "Lightnin" Hopkins näki nuorena poikana Jeffersonin soittavan, ja kertoi Jeffersonin opettaneen tälle pari kitarakikkaa. Myöhemmin Hopkins väitti myös toimineensa Jeffersonin "oppaana" jonkin aikaa. Hopkinsin sanaan on joko uskominen tai sitten ei. Mutta yksi asia on kuitenkin varmaa: musiikki itsessään on takuulla aitoa, niin Jeffersonin kuin monen muunkin varhaisen bluesin suuruuden kohdalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti