Tämä lajissaan aika mainio modernimpaa jenkkilän bluesnäkemystä edustava levy oli monien muiden kohtalontoveriansa lailla vuosia 'kadoksissa' levyhyllyni unholaan jääneiden osastossa, joskin nyt sen uudelleen kuultuani en oikein tiedä, miksi se sinne alun perin oli edes joutunut. Kaipa ensikuulemalta tämä ei oikein säväyttänyt, vaikka tosiasiassa Cummings on varsin pätevä blueskitaristi, jolla tuntuisi olevan myös riittävästi laulun(tekijän) lahjoja. Ehkäpä Cummingsin tapauksessa on vain kyse siitä, että USA:ssa tämän luokan bluesartisteja on sen verran runsaasti, että bluesia janoavalla yleisöllä on valinnanvaraa vähän liikaakin - ja hieman persoonatontahan Cummingsin revittely paikoin on. Eräänlainen kakkosketjun artisti siis on kyseessä. Jopa suuren Stevie Ray Vaughanin kruunua yritettiin Cummingsille aikoinaan sovittaa, vaikka totuuden nimessä nämä kaverit painivat aivan eri sarjoissa. Joitain SRV-vaikutteita tälläkin albumilla kyllä on, ei vähiten siksi, että basson varressa on Double Troublessa vaikuttanut Tommy Shannon. Myös rakennusalalla leipäänsä tienanneen Cummingsin käsiin tuntuu Stratocaster kuitenkin istuvan siinä missä vatupassi ja vasarakin. Vuonna 2004 ilmestynyt True To Yourself oli miehen debyytti Blind Pig -levymerkille, eikä siis ollenkaan huono avaus, joskin itse jäin kaipaamaan sitä viimeistä rutistusta.
Albumin avaa varsin ronskeilla soundeilla Man On Your Mind, joka on Cummingsin oma sävellys, kuten kaikki muutkin yhdeksän raitaa, lukuun ottamatta pikkuisen kliseistä Blues Makes Me Feels So Good -kappaletta, johon tekijäksi on myös merkitty äsken mainittu basisti Tommy Shannon. Rumpuja takoo B.E. Frosty Smith ja koskettimissa kuullaan Riley Osbornea. Meno on varsin suoraviivaista ja teknisesti pätevää bluesräimettä, akustisempaa Sleep -tunnelmapalaa lukuun ottamatta. Minulle vain tuli Sleep-kappaletta kuunnellessa vähän sellainen tunne, että Cummings ei oikein saanut akustisella soittaessaan instrumentista kaikkea irti. Vika voi kyllä olla äänityksessäkin. Sen sijaan mukavasti rullaava boogie Your Sweet Love erottui muusta materiaalista selvästi edukseen. True To Yourself on siis hyvä blueslevy ja kokonaisuutena useammankin kuuntelun arvoinen, etenkin blueskitaroinnin ystäville. Cummings on tosiaan ammattitaitoinen rakennusmies, sillä hänen bluesinsa pysyy mainiosti kasassa ja on rakennettu vahvoille perustuksille. Mutta erottuakseen massasta kiekko olisi kaivannut puurtajan sijaan luovaa arkkitehtia, joka olisi antanut sinänsä vahvoille rakenteille sen persoonallisen ja kuulijansa vahvasti koukuttavan viime silauksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti